Missä terveyden edistämisessä mennään?

Missä terveyden edistämisessä mennään?

Terveyden edistämistä painottavat kaikki: hyvinvointialueiden perusidea oli kääntää palvelujen suuntaa erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon ja sitä kautta ihmisten terveyden edistämiseen sairauksien hoitamisen sijasta. Miten tämä tapahtuu? Välillä kuulostaa siltä, että muutosta tehdään puhumalla: terveyden edistämisestä puhutaan jopa niin paljon, että siitä on tullut diskurssi, jonka luullaan jo toteutuvan.

Mitä terveyden edistäminen sitten tarkalleen tarkoittaa? Määritelmiä on useita, mutta usein viitataan Maailman terveysjärjestön kuvaukseen: Health promotion is the process of enabling people to increase control over, and to improve, their health. Tämän määritelmän hyvyys piilee mielestäni sen lyhyydessä sekä sanassa mahdollistaminen. Yhteiskunnan kaikkien toimijoiden tulisi luoda toimintatapoja ja tiloja, joiden avulla ihminen voi huolehtia omasta terveydestään sekä parantaa sitä. Terveyden edistäminen on nostettu myös kestävän kehityksen yhdeksi kärjeksi: edistämällä terveyttä, myös maapallon kestävyys paranee. Voimme jopa sanoa, että ei ole terveyttä ilman maapallon terveyttä.

Terveydenhuoltolakiin (2010) pohjautuen Kuntaliitto nostaa terveyden edistämisen määritelmässään toiminnan ja vaikuttamisen tasot: terveyden edistämisellä ymmärretään kaikkea sitä toimintaa, jonka tarkoituksena on terveyden ja toimintakyvyn lisääminen, terveysongelmien ja väestöryhmien välisten terveyserojen vähentäminen. Se on tietoista vaikuttamista terveyteen ja hyvinvoinnin taustatekijöihin kuten elintapoihin ja elämänhallintaan, elinoloihin ja elinympäristöön sekä palvelujen toimivuuteen ja saatavuuteen.

Keskityn tässä blogissa tuohon toimintaan-osioon. Eli millaista toimintaa meidän tulisi luoda, jotta ihmisten terveys ja toimintakyky paranisivat? Vanha neuvo oli: terveysvalistus! Tiedämme nyt, että tieto ja taidot eivät riitä pysyviin muutoksiin. Toinen iskulause kuuluu: kaikki riippuu motivaatiosta! Tutkimukset osoittavat, että elintapojen muuttaminen ei ole näin yksinkertaista. Tarvitsemme myös tiedostamattomiin prosesseihin puuttumista. Esimerkiksi terveyden edistämisen professori Pilvikki Absetz painottaa ympäristön mahdollistamia tilaisuuksia. Eli tarvitsemme oman elinympäristömme säätelyä: miten vältämme huonoja terveysvalintoja, miten lisäämme muistutuksia hyviin valintoihin, ja miten pyydämme tukea? Puhutaan myös ”tuuppaamisesta” (engl. nudging), joka tarkoittaa hienovaraista ohjausta kohti terveempiä valintoja.

Elintapaohjaus voi olla hyvä tuuppaaja. Tärkeä on pohtia ensin yhdessä, mitä kukin ihminen kokee tai näkee tuuppauksena. Tämän jälkeen riittävän räätälöity ohjaus auttaa ihmistä pitämään ympäristöään terveellisten valintojen kenttänä miinojen sijasta. Digitalisaation ja henkilökohtaisen ohjauksen yhdistelmä voi toimia parhaimmillaan super-tuuppaajana.

Katja Joronen
Professori, TtT
Hoitotieteen laitos, Turun yliopisto
katja.joronen@utu.fi

Kiinnostuitko aiheesta, ota meihin yhteyttä!

Ohjelmistopäivitys – Materiaalisalkku

Ohjelmistopäivitys – Materiaalisalkku

 

Olemme kehittäneet sisällönhallintaa helppokäyttöisemmäksi. Tähän asti käytössä ollut Kirjasto on korvattu Materiaalisalkulla. Kuhunkin ohjelmaan voidaan liittää oma Materiaalisalkku, jolloin ohjelman muokkauksesta tulee helpompaa. Uutena ominaisuutena on, että asiakas voi käydä läpi Materiaalisalkkua omaan tahtiin. Tämä mahdollistaa tarvittaessa itsepalvelun. Uskomme, että nyt tehdyt muutokset säästävät ohjaajien aikaa ja parantavat ohjelmien laatua sekä asiakaskokemusta.

Kannustamme aktiivisesti palautteen antamiseen, jotta voimme jatkuvasti kehittää ohjelmistoamme paremmaksi ja vastaamaan entistä paremmin tarpeisiinne. Jos aihe herätti mielenkiintonne, älkää epäröikö ottaa yhteyttä meihin – haluamme kuulla lisää ajatuksistanne ja keskustella lisää siitä, miten voimme auttaa teitä.

Kokemusta ja näkemystä

Kokemusta ja näkemystä

Tässä blogitekstissä haastattelemme Inka Mannojaa, jolla on vankka kokemus terveysliikunnasta ja elintapaohjauksesta. Inka tekee yhteistyötä kanssamme.

Inka, millainen koulutustausta sinulla on?

Olen valmistunut lähihoitajaksi, tämän jälkeen opiskelin vielä liikunnaohjaajaksi (yamk) ja minulla on myös pedagogiset opinnot eli ammattiopettajan pätevyys.

Entäpä työkokemus, mitä on tullut tehtyä?

Olen toiminut vuodesta 1998 liikunnanohjaajana sekä yksityisellä että julkisella puolella. Olen ohjannut sekä yksilöitä että ryhmiä. Tämän lisäksi olen vastannut liikuntaohjelmien suunnittelusta erilaisille kohderyhmille. Ja sitten tietysti elintapaohjausta kuusi vuotta, jossa tein sisältöä, ohjasin etänä ja hoidin asiakastapaamiset. Nyt täällä Omniassa toimin suunnittelijaopettajana hyvinvointiin ja liikuntaan liittyvillä kursseilla. Vastaan kurssikokonaisuuksista, hankin opettajat ja opetan itsekin.

Mitä oppia elintapaohjauksesta on tarttunut mukaan matkan varrella?

Onnistuminen edellyttää sekä hyvää yhteistyötä asiakkaan kanssa että asiakkaan taustan ymmärtämistä. Tämä luo pohjan onnistuneelle ohjaukselle. Etäohjauksessa on huomioitava kuinka paljon asiakkaan odotetaan tekevän viikottain ja ohjelman aikana. Tehtäviä on annosteltava ‘sopivasti’ jotta asiakas pysyy mukana mutta ei läkähdy.

Sopiiko itsepalvelu elintapaohjaukseen?

Sopii joillekin asiakkaille, mutta vuorovaikutteinen etäohjaus on mielestäni parempi. Etäohjaus sinänsä toimii mainiosti, siitä on paljon kokemusta korona-ajalta. Etäohjauksessa haasteena voi olla että ryhmän henkilöiden taustat ja tavoitteet ovat erilaisia. Tällöin ryhmä pitäisi eriyttää pienempiin ryhmiin joissa jäsenet ovat riittävän samanlaisia tai ainakin että tavoite on yhteinen.

Mikä on vertaistuen merkitys?

Vertaistuki lisää yhteenkuuluvuutta ja on hyvä osa etäohjausta. Hyvien vertaistukihenkilöiden löytäminen on ensiarvoisen tärkeää elintapaohjauksen onnistumiselle. Vertaistukihenkilöille on myös tarjottava tuki, koulutusta ja jonkinlainen korvaus. Korvaus voi olla vaikkapa ilmainen edistyneempi hyvinvointiohjelma.

Mitä yhteistyötä teet coach4pron kanssa?

Teen ohjelmia elintapaohjaukseen ja lisäksi ohjaan pilottiasiakkaita. Ohjelmissa keskitytään liikuntaan, lepoon ja ravintoon. Lisäksi olen tehnyt Ohjaajan käsikirjan, johon on koottu käytännön ohjeita elintapaohjaukseen. Tämän lisäksi työn alla on sekä itsepalveluohjelmia että ohjaajavetoisia ohjelmia. Ohjelmat testataan pilottiasiakkailla, kerätään palaute ja sen jälkeen ne muokataan siten, että ne ovat julkaistavissa asiakkaiden käyttöön. Ohjaan myös tarvittaessa oikeita asiakkaita.

Kiinnostuitko aiheesta, ota meihin yhteyttä!

Ohjelmistopäivitys – ryhmähaaste tukee nyt entistä paremmin yhteisöllisyyttä

Ohjelmistopäivitys – ryhmähaaste tukee nyt entistä paremmin yhteisöllisyyttä

Aikaisemmin julkaisemassamme haastetoiminnossa voitiin ryhmälle asettaa yhteinen tavoite ja seurata miten ryhmän jäsenet edistävät tavoitteen toteutumista. Tavoite voi olla vaikkapa liikuntaan käytetyt tunnit tai kävelty matka. Toimintoa on kehitetty, nyt myös ryhmien välinen vertailu on mahdollista. Uskomme että tällä kehitetään sekä organisaatioiden yhteisöllisyyttä että ryhmien yhteistyötä.

Asiakaspalautteen perusteella myös ohjelmiston käytettävyyteen on tehty parannuksia. Rohkaisemme palautteen antamiseen, jotta voimme jatkuvasti kehittää ohjelmistoamme.

Kiinnostuitko aiheesta, ota meihin yhteyttä!

Keva-päivä, osa 2

Keva-päivä, osa 2

Tämä on jälkimmäinen blogiteksteistä joka pohjautuu 9.3 pidetyn KEVA-päivän esityksiin . Päivän teemana oli ‘Kestävää työelämää – toiveikas katse tulevaisuuteen’. Ensimmäisessä osassa kävimme läpi Jaakko Kianderin alustuksen, jossa luotiin iso kuva toimintaympäristöstä. Tässä toisessa osassa tarkastelemme Minna Huotilaisen esitystä ’Hyvinvoivat aivot työssä’.

Minna Huotilaisen esityksessä käytiin läpi työympäristön vaikutusta työntekijöiden hyvinvointiin ja aivojen toimintaan. Aivojen toiminnan perussääntö on että ne eivät kykene käsittelemään samaan aikaan useampaa asiaa – aivot eivät kykene rinnakkaisprosessointiin. Myös keskeytykset ovat aivoille myrkkyä. Keskeytykset estävät tehokkaasti uuden oppimisen ja ideoinnin.

Mikä on sitten aivoille optimaalinen tapa työskennellä? Aivomme työskentelevät edelleen samoin kuin kivikautisen metsästäjä-keräilijän aivot. Tarvitsemme turvallisen ja rauhallisen ympäristön, oman kotiluolan ilman uhkia , jotta voimme keskittyä täysimääräisesti kulloinkin käsillä olevaan asiaan.

Fysiologiset, mielen ja kehon yhteiset toiminnan tilat voi karkeasti jakaa kahteen osaan (U-käyrä):
taistele-tai-pakene tila ja flow-tila. Taistele-tai-pakene-tilassa koemme uhkaa, kiirettä, kuormitusta ja painetta joka voi johtaa lopulta kyynisyyteen ja välinpitämättömyyteen. Flow-tilassa koemme hallitsevamme tilanteen, olemme innostuneita, kykenemme pohtimaan asioita, koemme olomme rauhalliseksi ja turvalliseksi. Flow-tilassa emme näytä kiireisiltä, mutta saamme paljon aikaan.

Aivomme ovat optimoituneet empatiaan. Koemme empaattiset teot palkitsevina. Empatia on myös toisen ymmärtämistä ja asettumista toisen asemaan. Empatia on helppo pilata. Etäyhtedellä toimiminen voi tehokkaasti estää empaattisuutta. Tunteet eivät välity, empaattiset teot voivat estyä ja tieto ei kulje. Etäyhteys onnistuu parhaiten jos henkilöt tuntevat toisensa entuudestaan hyvin.

Työstä pitää myös voida palautua. Palautumista pitää tapautua jo työajalla, ei pelkästään vapaa-ajalla. Työpaikan tyhjäkäynti ja työpaikan taukokulttuuri edistävät palautumista. Tähän on hyvä yhdistää fyysistä tekemistä ja se pitää myös mahdollistaa. Työajan ulkopuolella on syytä huolehtia riittävästä unesta sekä fyysisestä että kognitiivisesta tekemisestä. Jos työajalla toimii koko ajan taistele-tai-pakene – tilassa, työpaikan asiat siirtyävät uniin ja vaikuttavat unen laatuun. Tämä vaikuttaa myös tunnetilaamme. Noidankehä on valmis, emme palaudu.

Fyysinen aktiivisuus ylläpitää ja vahvistaa muistialueita aivoissa. Tästä esimerkkinä on tutkimus, johon osallistui 120 vähän liikkuvaa henkilöä. Henkilöiden ikä vaihteli 55 ja 80 ikävuoden välillä.
Ryhmä jaettiin kahteen ryhmään. Ensimmäinen ryhmä ei tehnyt muutoksia liikkumiseen. Toinen ryhmä lisäsi liikuntaa kävelemällä reippaasti kolme kertaa viikossa 40 minuuttia kerrallaan. Kun tuloksia katsottiin vuoden kuluttua, havaittiin että kävelijöillä aivojen muistialueen koko oli kasvanut noin 2% ja vastaavasti passiivisella ryhmällä se vastaavasti pieneni noin 1%.

Lopuksi Minna puhui työhön panostamisen ja palautumisen tasapainosta. Jotta työtä ja menetelmiä voidaan kehittää, täytyy työstä myös voida palautua. Työstä ei saa tulla silppua eikä sitä saa alati keskeyttää. Työhyvinvoinnista on pidettävä huolta, meidän jokaisen, mutta erityisesti esihenkilöiden. Esimerkin voima on valtava. Ideaalitilanteessa työ tukee hyviä elintapavalintoja. Ollaan siis elintapaohjauksen ytimessä: ravinto, lepo, liikunta – ja aivotkin kiittää!

Ohessa linkki Minna Huotilaisen esitykseen. Esitys alkaa kohdassa 1h 58 min. Sieltä löytyvät myös muut KEVA-päivän esitykset.

https://vimeo.com/806738156

Kiinnostuitko aiheesta, ota meihin yhteyttä!

Keva-päivä, osa 2

Keva-päivä, osa 1

Meillä oli ilo osallistua 9.3 pidettyyn KEVA-päivään. Päivän teemana oli ‘Kestävää työelämää – toiveikas katse tulevaisuuteen’. Ohjelma koostui kuudesta esityksestä ja paneelikeskustelusta. Kiinnostavaa asiaa oli yllin kyllin yhteen blogitekstiin. Tämän vuoksi päätimme tehdä tiukan rajauksen. Keskitymme kahteen asiaan ja teemme kummastakin oman blogitekstin.

Tässä ensimmäisessä osassa keskitymme Jaakko Kianderin alustukseen, jossa luodaan iso kuva toimintaympäristöstä. Toisessa blogitekstissä tarkastelemme Minna Huotilaisen esitystä ’Hyvinvoivat aivot työssä’. Nämä kaksi esitystä ovat mielestämme merkityksellisimpiä hyvinvointiyhteiskunnan toimivuuden kannalta.

KEVAn toimitusjohtaja Jaakko Kiander kävi alussa läpi KEVAn roolin. KEVA vastaa julkisen puolen työntekijöiden eläketurvasta. KEVAn sijoitettavat eläkevarat ovat noin 60 miljardia euroa, ja se on iso sijoittaja jonka tulee toimia pitkäjänteisesti. Tämän potin sijoittaminen tuottavasti mutta samalla riskit minimoiden on oleellinen osa KEVAn kestävää toimintaa.

Julkisen sektorin iso muutos, kuntien sosiaali- ja terveystoimintojen siirtyminen HYTE-alueille toi KEVAlle uudet isot asiakkuudet. HYTE-alueiden alku on ollut haasteellinen. HYTE-alueilla on rahoitusvaje ja sen lisäksi pulaa työvoimasta. Kun tähän lisätään vielä sairaspoissaolojen iso määrä ja haasteet työhyvinvoinnissa, on siinä haastetta kerrakseen.

KEVA tekee myös tutkimusta. Tutkimukset liittyvät valtaosin työvoimapulaan ja työssä jaksamiseen. Tutkimusten viesti on ollut että työvoimapula tulee jatkossa pahenemaan ja samaan aikaan eläköityvien määrä kasvaa. Osaratkaisu tähän olisi asteittainen poistuminen työelämästä: otetaan eläke mutta jatketaan sen lisäksi töissä. Töissä jatkaminen pitempään onnistuu, koska julkisen sektorin työntekijät kokevat työnsä merkitykselliseksi.

Jaakko Kianderin alustuksessa esittelemät haasteet voivat tuntua aika ylivoimaisilta. Toisaalta, ongelmaa ei voi ratkaista, ellei sitä ole identifioitu. Nyt se on selkeästi määritelty, joten on ratkaisujen aika. Mielestämme ratkaisun ytimessä on työssä jaksaminen ja työhyvinvointi, kun puhutaan työntekijöistä. Vastaavasti, jos pystymme tarjoamaan vaikuttavia ennaltaehkäiseviä terveyspalveluja sote-sektorin asiakkaille, se pienentää turhaa kysyntää. Hyvä uutinen tässä on se, että pitkäjänteinen elintapaohjaus on lääke kumpaankiin vaivaan.

Kiinnostuitko aiheesta, ota meihin yhteyttä!